Lavasteet luovat tunnelman
Niin perinteisissä teatteriesityksissä kuin musiikkipitoisemmissa musikaaleissakin on käytetty erilaisia lavastuksia jo teatteriperinteen alkuajoista alkaen. Lavastukset voivat olla mitä tahansa, mutta yleensä tarkoitus on luoda kuva esiintyjien hahmojen sen hetkisestä ympäristöstä, kuten kodista, puistosta tai linnoituksesta. Yksinkertaisimmat lavastukset koostuvat vain yksittäisistä esineistä, siinä missä suurimmat ja hienoimmat lavasteet ovat vaatineet tuntikausien työn jo kauan ennen esitysten alkamista. Joissakin esityksissä ei välttämättä käytetä lavasteita lainkaan – jos esiintyjiä ympäröivää tyhjyyttä ei kutsuta sellaisenaan lavastukseksi.
Etenkin suurissa teattereissa on yleistä, että irrallisten tai kiinteiden lavasterakennelmien taustalla on lavastekangas tai -seinä. Siihen saadaan joko siinä valmiiksi olevan kuvan, tai erikseen heijastettavan näkymän kautta luotua lavalle syvyyttä, ja huomattavasti enemmän sisältöä ja tunnelmaa. Jos nämä niin sanotut taustakuvat ovat valmiiksi kankailla tai liikuteltavilla seinillä, voidaan taustoja yleensä vaihtaa eri kohtausten välissä. Nykyteatterissa lavasteilla on joskus yllättävänkin suuri painoarvo koko esityksen kannalta, kun taas ennen vanhaan esiintyjien eleet ja ilmeet loivat suurimman osan tunnelmasta.
Musikaaleissa, joissa laulaminen ja monesti tanssiminenkin ovat suuressa osassa, on tärkeää luoda lavasteet esityksen tyyliin sopiviksi. Toisaalta laulukohtauksissa on otettava huomioon, että lavastukset voivat vaikuttaa akustiikkaan, ja siten laulujen kuuluvuuteen yleisölle. Tanssimista varten lavasteet eivät saa viedä liikaa tilaa tai olla vaaraksi. Monesti lavasteet ovat helposti liikuteltavia, esimerkiksi pyörien päällä olevia rakennelmia, jotka voidaan siten siirtää sivuun pois tanssikohtausten tieltä.
Puvustus ja maskeeraus tuovat syvyyttä
Lavastuksen lisäksi esiintyjien puvut ja maskeeraukset lisäävät oman särmänsä koko esitykseen. Puvustustiimissä voi työskennellä esimerkiksi pukusuunnittelija, peruukkivastaava ja heidän rinnallaan monia ompelijoita. Pukujen suunnittelu alkaa näytelmätekstin lukemisella, ja sen kautta pukutarpeiden kartoittamisella. Esityksen ohjaaja on yleensä vahvasti mukana pukujen suunnittelussa, tai viimeistään lopullisissa pukuvalinnoissa.
Monesti esitysten puvustukselle valitaan joku tietty teema, esimerkiksi aikakausi, joka toistuu kaikkien esiintyjien puvuissa enemmän tai vähemmän. Päähenkilöiden pukujen luominen voi olla hyvinkin yksityiskohtaista. Suunnittelijat uppoutuvat tarkasti kyseessä olevan hahmon tietoihin, miettivät millainen tausta hahmolla mahdollisesti on, ja mitä kaikkea pukuun voidaan tuoda näiden tietojen pohjalta. Päähenkilöt halutaan yleensä tuoda selvästi esille taustahenkilöiden joukosta puvustamalla heidät persoonallisesti ja yksityiskohtaisesti.
Yksi osa puvustusta on maskeeraus, eli esiintyjien meikkaaminen. Kasvojen alueella meikit saavat yleensä olla hyvinkin vahvoja, jotta ne erottuvat kauas yleisön joukkoon esiintymislavan yleensä kirkkaassa valaistuksessa. Kasvomeikit auttavat parhaimmillaan esiintyjiä tuomaan hahmojensa ilmeet, eleet ja tunteet paremmin esille, ja esimerkiksi suosituista meikkityyleistä contouring syventää kasvojen piirteitä kauniisti. Meikit voivat jatkua kasvojen ulkopuolellekin, sillä meikillä saadaan aikaiseksi niin tatuointeja kuin muitakin vartalomaalauksia. Esiintyjien hiuksia voidaan värjätä tai muunnella sellaisenaan, mutta vielä yleisempää on käyttää peruukkeja tuomaan näyttävyyttä kokonaisuuteen.
Musikaaleissa puvustuksenkin on otettava normaalia paremmin huomioon näyttelijöiden liikkumisen tarve. Jos tiedossa on tanssikohtauksia, on pukujen annettava myöten tanssiliikkeiden mukaisesti. Myös kenkien on oltava kohtaukseen sopivat, vaikka tiedettävästi esiintyjät joutuvat toisinaan tekemään uhrauksia esityksen näyttävyyden vuoksi. Valitettava totuus on ainakin se, että esiintymislavan parrasvaloissa tulee lämmin vähemmissäkin vaatteissa, ja monesti esitysten puvut ovat melkoisen jykeviä. Laulaessa ja tanssiessa tällaiset asiat korostuvat vain entisestään.